Itsemääräämisoikeus ei pääty siihen, että asiakas valitsee toisin
Itsemääräämisoikeus on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisimmistä periaatteista. Sen merkitys tulee näkyviin usein vasta silloin, kun asiakkaan oma tahto ja ammattilaisen näkemys eivät kohtaa. Oikeus päättää omasta elämästä tarkoittaa kuitenkin oikeutta valita myös toisin kuin ammattilainen valitsisi.
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön oikeutta vaikuttaa omiin asioihinsa, arkeensa sekä hoitoaan ja palvelujaan koskeviin päätöksiin. Periaate kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä sen toteutuminen vaatii herkkyyttä, osaamista ja myös rakenteellista tukea: riittäviä resursseja, selkeitä toimintatapoja ja johtamiskulttuuria, jossa asiakkaan ääni on aidosti tärkeä.
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen tulee näkyväksi erityisesti tilanteissa, joissa asiakkaan oma tahto ja ammattilaisen näkemys hänen parhaastaan eivät kohtaa. Samalla työntekijä joutuu eettisen kysymyksen äärelle. Miten kunnioittaa asiakkaan omaa tahtoa ja kantaa silti vastuuta hänen hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan?
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on tavallista, että ammattilainen ja asiakas katsovat samaa tilannetta eri näkökulmista. Ammattilainen arvioi tilannetta koulutuksensa, kokemuksensa ja lainsäädännön pohjalta. Asiakas taas peilaa sitä omaan elämäänsä, kokemuksiinsa, toiveisiinsa ja pelkoihinsa. Nämä näkökulmat eivät aina johda samaan johtopäätökseen, ja juuri silloin itsemääräämisoikeuden toteutuminen käytännössä punnitaan.
Hyväksyykö ammattilainen asiakkaan oikeuden päättää omasta elämästään myös silloin, kun asiakkaan ratkaisu herättää työntekijässä epävarmuutta, huolta ja jopa turhautumista? Entä missä kulkee raja asiakkaan oman tahdon kunnioittamisen ja työntekijän suojeluvastuun välillä?
Tilannetta voi entisestään vaikeuttaa asiakkaan lähipiiri. Läheiset voivat olla aidosti huolissaan ja odottaa ammattilaiselta toimenpiteitä, joihin tällä ei kuitenkaan ole asiakkaan itsemääräämisoikeuden vuoksi oikeutta. Läheisen huoli ei nimittäin automaattisesti anna oikeutta ohittaa asiakkaan omaa tahtoa.
Ammattilaisen tehtävä ei ole ottaa asiakkaan elämää haltuun, vaan tuoda näkyväksi vaihtoehtoja, sanoittaa riskejä, tarjota tietoa ja tukea, joiden avulla asiakas voi tehdä oman päätöksensä. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen edellyttää vahvaa ammatillista osaamista. On osattava arvioida, ymmärtääkö asiakas tilanteensa ja valintojensa seuraukset, onko hän saanut riittävästi tietoa päätöksensä tueksi ja tekeekö hän ratkaisunsa aidosti omasta tahdosta vai esimerkiksi pelon, painostuksen, uupumuksen tai tiedon puutteen ohjaamana.
Kaikkein vaikeimpia tilanteita ovat ne, joissa asiakkaan valinta näyttää ulospäin vahingolliselta, mutta lain ja etiikan näkökulmasta hänellä on silti oikeus tehdä se. Itsemääräämisoikeus ei tarkoita oikeutta tehdä vain "hyviä" valintoja. Se tarkoittaa myös oikeutta tehdä ratkaisuja, joita ulkopuolinen pitää kyseenalaisina, kunhan henkilö ymmärtää päätöksensä merkityksen eikä hänen päätöksentekokykynsä ole olennaisesti heikentynyt.
Itsemääräämisoikeus ei ole sosiaali- ja terveydenhuollossa itsestään selvä periaate. Sen toteutuminen vaatii jatkuvaa eettistä harkintaa, ammatillista nöyryyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. Se myös pakottaa kysymään, kenen tahdosta kulloinkin on kyse, ja kestänkö ammattilaisena sen, että asiakas valitsee toisin kuin minä toivoisin.
Kuva: Rosy / Bad Homburg / Germany Pixabaystä