Oma ääni – meistä jokaisella on tarve ja oikeus tulla kuulluksi

Puhun omasta kokemuksestani.

Minullakin on kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun oma ääni ei kuulu. Kun oma näkemys sivuutetaan eikä siihen suhtauduta vakavasti.

Meillä kaikilla on perustavanlaatuinen tarve tulla kuulluksi, kun meidän asioitamme käsitellään tai meitä itseämme koskevia päätöksiä tehdään. Haluamme, että näkemyksillämme on merkitystä ja että kokemuksemme otetaan vakavasti. Eikä kyse ole pelkästään tarpeesta. Kyse on myös oikeudesta.

Haluamme, että meitä kuunnellaan, kun palveluja vasta suunnitellaan. Haluamme itse kertoa, millaista arkemme on, mitä tarvitsemme ja mikä on meille tärkeää. Haluamme, että kertomallamme on merkitystä myös silloin, kun oma näkemyksemme poikkeaa siitä, miten joku muu tilanteen näkee.

Oman äänen kuuleminen ei tarkoita sitä, että saisi aina tahtonsa läpi.

Se tarkoittaa sitä, että tulee kohdatuksi ja kuulluksi ihmisenä. Arvostavasti ja inhimillisesti.

Että oma kokemus otetaan todesta. Että saa kertoa omista tarpeistaan omilla sanoillaan. Että joku pysähtyy kuuntelemaan ennen kuin tekee johtopäätöksiä tai päätöksiä. Että päätöstä ei ole jo tehty ja kuuleminen jää vain näennäiseksi muodollisuudeksi.

Olen nähnyt, miten helposti ihmisen oma ääni voi jäädä ammatillisten arvioiden, organisaation toimintatapojen, vallankäytön, kiireen, lomakkeiden, kriteerien tai monimutkaisen järjestelmän jalkoihin.

Joskus ihminen ei edes tiedä, mitä hänen pitäisi sanoa.

Joskus hän tietää, mitä haluaisi sanoa, mutta ei löydä oikeita sanoja.

Joskus hän on jo sanonut kaiken moneen kertaan, mutta kokee silti, ettei kukaan oikeasti kuule.

Oman äänen käyttäminen ei myöskään ole aina helppoa. Varsinkaan silloin, kun on uupunut, sairas, kriisissä tai muuten tilanteessa, jossa voimavarat ovat vähissä.

Joskus tarvitaan rinnalle toinen ihminen.

Ei puhumaan puolesta, vaan löytämään sanat.

Ei päättämään puolesta, vaan ymmärtämään tilannetta ja omia mahdollisuuksia.

Ei lupaamaan tiettyä lopputulosta, vaan varmistamaan, ettei ihmisen oma näkemys, tarpeet ja oikeudet jää järjestelmän jalkoihin.

Minulla on ollut tietoa oikeuksistani ja siitä, millaisia keinoja järjestelmä tarjoaa. Minulla on myös ollut voimavaroja käyttää niitä. Olen osannut ja jaksanut selvittää, kysyä, vaatia ja myös kyseenalaistaa. 

Mutta se on ollut raskasta. Jatkuva selittäminen, perusteleminen ja oman asian puolustaminen kuluttaa. Tunne siitä, että huutelee tuuleen, syö voimavaroja.

Näistä kokemuksista syntyi Clarus. Haluan auttaa myös muita tiedostamaan oikeutensa ja käyttämään ääntään. Ymmärtämään omat mahdollisuutensa ja käyttämään niitä keinoja, joita järjestelmä tarjoaa.

Haluan auttaa asiakkaitani saamaan äänensä kuuluviin ja vaikuttamaan niihin asioihin, joilla on heidän elämässään merkitystä.

Haluan olla tukena silloin, kun asiakas kokee huutelevansa yksin sinne tuuleen.