"Tämä ei kuulu meille"

Asiakas on yrittänyt selvittää asiaansa jo pitkään. Hän on ollut yhteydessä useaan eri tahoon. Jokaisessa paikassa hänet on kohdattu asiallisesti ja ystävällisesti. Silti asiakkaan asia ei ole edennyt. Sama vastaus on toistunut yhä uudelleen: "Tämä ei kuulu meille." Yksittäinen lause ei ole tyly. Se on usein täysin perusteltu. Työntekijä toimii oman tehtävänsä ja vastuunsa puitteissa, ja harvoin kyse on haluttomuudesta auttaa. Silti lopputulos on usein sama: asiakkaan asia ei etene.

Järjestelmä rakentuu sektoreista, elämä ei

Useimmiten ongelma ei ole ihmisissä, vaan rakenteissa.

Järjestelmä rakentuu sektoreista, joissa jokaisella toimijalla on oma roolinsa, vastuunsa ja rajansa. Se on monella tapaa välttämätöntä.

Mutta asiakas ei kohtaa järjestelmää rakenteena, vaan oman elämänsä kautta. Hän ei jaa tilannettaan sektoreihin, vaan yrittää saada apua siihen, mikä on solmussa.

Kun kukaan ei ota kokonaisuutta haltuun, vastuu jää asiakkaalle. Hänen pitäisi ymmärtää järjestelmää, löytää oikea taho ja jaksaa viedä asiaansa eteenpäin – usein tilanteessa, jossa voimat ovat vähissä.

Kaikki eivät jaksa ottaa yhteyttä seuraavaan tahoon.
Kaikki eivät jaksa selittää tilannettaan yhä uudelleen.

Ja juuri tässä kohtaa osa ihmisistä putoaa väliin.

Ei siksi, etteikö apua olisi olemassa, vaan siksi, että sen tavoittaminen vaatii enemmän kuin mihin sillä hetkellä pystyy.

Järjestelmä toimii yleensä ihan hyvin niille, jotka osaavat hakea tietoa, jaksavat selvittää vaihtoehtoja ja pystyvät toimimaan aktiivisesti.

Mutta kaikki eivät osaa, jaksa tai pysty.

Pelkkä palvelujen olemassaolo ei vielä tarkoita, että apu tavoittaisi kaikki sitä tarvitsevat.

Kun järjestelmä määrittää rajat auttamiselle

Aina ammattietiikka ja järjestelmän asettamat rajat eivät myöskään ole sopusoinnussa keskenään. Tunnistan tämän omasta aiemmasta työstäni järjestelmän sisällä.

Oma etiikka sanoo: "ota koppia, hoida tämä",
mutta järjestelmä vetää rajan: "tämä ei kuulu meille."

Järjestelmää tarvitaan. Rajoja tarvitaan. Mutta samalla tarvitaan myös tilaa sille, että joku voi katsoa kokonaisuutta ja auttaa silloin, kun asia ei muuten etene.

Juuri tämä ristiriita oli yksi syy siihen, miksi itse päädyin yrittäjäksi. Järjestelmän sisällä en aina voinut toimia oman ammattietiikkani mukaisesti. Yrittäjänä voin katsoa tilannetta kokonaisuutena ja auttaa asiakasta etenemään silloin, kun järjestelmä ei kanna.

Ehkä olisi syytä pohtia, voisiko myös järjestelmää ja sen rakenteita kehittää suuntaan, jossa painopiste siirtyisi rajaamisesta kokonaisuuksien kantamiseen. Se olisi paitsi inhimillisesti kestävämpää, myös pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevää.